..niin lopputuloksesta kuvan julkaiseminen netissä kiinnostaa yhtä paljon kuin joulusiivot (Jotka täällä pitäisi kyllä tehdä, jotta löytäisin ne ihanat sudenkorentovalot jouluiseen asetelmaan.. Muistan, että en laittanut niitä omaan laatikkoonsa, mutta sitä en muista, että mistä helkkarin syystä tai minne ne sitten päätyivät. Laatikon tietysti löysin.) No mutta joo.. Huomenna on synttärijuhlat ja ajattelin tarjoilla täytekakkua ja sitten sitä suklaakakkua, jota rakas lapseni aina haluaa, mutta ei sitten kuitenkaan syö (ehkä syystä?). Tällä kertaa päätin kokeilla taas uutta reseptiä. Sitä, jonka mieheni täti minulle lähetti. Ohje oli aika yksinkertainen. Ihmettelin vain outoja mittoja.. Neljäsosa desistä on minun kokkauksissani yleensä aikalailla sama kuin puoli desiä tai ei desiä ollenkaan. Nyt päätin kuitenkin noudattaa ohjetta täsmällisesti, jotta onnistuisin. Paistoaikakin oli 18 minuuttia. "Kakun on tarkoitus jäädä sisältä löysäksi" luki ohjeessa. Kakkua uunista pois nostaessani heilutin sitä hellästi puolelta toiselle ja näin siellä liikettä. Hmm. Onko liikettä vähän liikaa? No on sitä. Mutta koska paistoaika oli niin täsmällinen, niin päädyin noudattamaan sitä minuutilleen ja nostin kakun lieden päälle jäähtymään. Hetken kuluttua nostin sen ohjeen mukaisesti jääkaappiin. Kahdeksan tunnin kuluttua saisi sitten ruveta suunnittelemaan kuorrutusta (voi taivas miten vihaankaan näiden odotteluaikojen huomaamista vasta leivontavaiheessa!). Huomasin, että kakku lässähti keskeltä ja niin sen oli ohjeen mukaan tarkoituskin. "Kuoppa" piti täyttää paksulla kuorrutekerroksella ja reseptin kuvassa sitä valui vielä kauniisti pitkin kakun reunojakin. Saatuani illalla esikoisen nukkumaan siirryin lieden ääreen valmistamaan kuorrutusta. Ihan hyvin se sujui kunnes tajusin, että se kattilassa oleva kuorrutemäärä ja jääkaapissa odottavassa kakussa oleva kraateri eivät kohtaa millään muotoa.. Sain jostain positiivisuusvarastostani uskoa siihen, että kaikki kääntyy vielä parhain päin ja aloin valuttaa kuorrutetta kuoppaan. Eih, ei tämä prkl vain riitä. Hinkkasin kattilan puhtaaksi kuorrutteesta, etten vahingossakaan tuhlaisi sitä, mutta ei.. Sain kuopan pohjalle kevyen kuorrutekerroksen, eikä reunoilla asti todellakaan valu yhtään mitään. Jälleen kerran loistofiilis rentouttavan leipomispäivän jälkeen. Selkäsärky ei helpottanut päivää mitenkään merkittävästi. Positiivisuusvarastossani taitaa kaikesta huolimatta olla edelleen vähäsen ammennettavaa, koska uskon, että maku sitten kuitenkin korvaa ulkonäön <3

Ei, tämän insinöörin ei pitäisi leipoa. Onneksi on poikanen, joka ei moiti edes vaaleanpunaista kalaa 7v-täytekakussaan <3