Johan oli vuosi. Haikein ja helpottunein mielin jätän sen taakseni ja katson tulevaisuuteen luottavaisesti. Tai ainakin niin luottavaisesti kuin asuntovelallinen vain voi ;)

Viime vuosi toi mukanaan uuden iän. Nyt mennään jo kovaa vauhtia kohti nelikymppisiä. Kolmekymppisiä juhlittiin "vähän" erilailla kuin yleinen tapa taitaa olla, mutta se sopi minulle vallan mainiosti. Raskausviikkoja oli tuolloin jo sen verran, että erittäin hyvillä mielin jätin alkoholipitoiset juhlinnat muille ja keskityin vain syömään kakkua ja pitämään hauskaa läheisten ihmisten kanssa lapset mukaanluettuina.

Viime vuosi toi mukanaan uuden kameran. Sain sen oikeastaan synttärilahjaksi mieheltäni. Kyseessä on Canonin järjestelmäkamera ja rakastan sitä. Kuvaan aina manuaali-moodilla, enkä mitään muuta aio enää tehdäkään. Kuvaaminen on uusi rakas harrastukseni ja haaveilen pääseväni joskus vielä kurssillekin. Tällä hetkellä tyydyn vain itseopiskeluun. Olen lukenut aiheesta pari kirjaa ja niiden perusteella olen ainakin päässyt alkuun. Minulla on myös muutama ystävä, jotka ovat auttaneet minua alkuun.

Vïime vuosi toi mukanaan uuden kodin. Rakensimme itsellemme sen unelmatalon, josta haaveilimme. Pääsimme muuttamaan sinne aikataulusta reippaasti jäljessä, eikä se ole vieläkään lähestulkoonkaan valmis, mutta onhan meillä aikaa pykätä se kuntoon. Projektimme oli/on kaikkea muuta kuin tavanomainen ja se on herättänyt kiinnostusta vähän liiankin kanssa, mutta yritämme kohdella sitä vain ja ainoastaan kotinamme emmekä päästä uteliaita hyppimään seinille. Lasten kanssa erityisesti tämä on erittäin tärkeää. Ennen muuttoa olin tulla hulluksi, koska niitä uteliaita todella riitti! Mutta nyt saamme olla kotona ja tehdä talostamme pikkuhiljaa myös sisustuksen suhteen juuri sellaisen kuin haluamme.

Viime vuosi toi mukanaan uuden perheenjäsenen. Kuten mieheni sanoi.. "talonrakennus pilasi minulta raskaudesta nauttimisen ja raskaus pilasi minulta muutosta nauttimisen". Muutimme päivää vaille kaksi viikkoa ennen vauvamme syntymää. Ja vauva syntyi viisi päivää lasketun ajan jälkeen. Joten hilkulle meni ;) Tein loppuun asti töitä talon ja muuton suhteen, enkä hidastanut tahtia missään vaiheessa. Vauvan syntymän jälkeen minulle olikin todella vaikeaa vain olla aloillani vauvan kanssa ja katsella miten tavarat retajivat joka nurkassa. Pikkuhiljaa totuin ajatukseen, etten ehdikään enää ihan kaikkialle ja sen huomaa :) Uusi perheenjäsenemme on todella hartaasti toivottu ja äärimmäisen rakastettu <3

Viime vuosi toi mukanaan uuden iän myös esikoisellemme.. Hän on nyt viisivuotias <3 Iso pieni mies, jolla on kultainen sydän ja niin herkkä ja kaunis luonne, että välillä pelottaa miten hän tulee elämässä pärjäämään. En ole havainnut hänessä pienintäkään mustasukkaisuuden merkkiä vauvan syntymän jälkeen vaikka hän on saanut jakamattoman huomiomme jo viiden vuoden ajan. Olin aivan varma, että ongelmia tulee ja paljon, mutta mitä vielä.. Pieni vauva saa isoveljeltään vilpitöntä rakkautta <3

Viime vuoteen mahtui toki paljon muutakin, eikä pelkästään sitä positiivista. Paljon on ollut itkua, naurua, riitaa, onnea ja väsymystä. Alkaneelle vuodelle toivon enemmän rauhaa.. sekä tekemisissä ja menoissa, että mielessä ja sydämessä. Toivon sellaista villasukka-kahvi-kynttilä-arkea ja ihanaa lapsiperheen surinaa ja jalkojen tassutusta. Edessä on suuria seikkailuja pienten poikien äitinä ja rakkaan aviomiehen vaimona.

Mahtavaa vuotta 2014 jokaiselle! :)

By the way.. saa tänne kommentoidakin ;) Ja tietysti kysellä juttuja.. Olisi kiva tietää mitä haluatte kuulla :)