Herätimme pikkuisen viisivuotiaamme eilenaamulla ennen kuin isin piti lähteä töihin. Lauloimme onnittelulaulun ja annoimme lahjan. Voi että miten onnellinen viisivuotias meillä onkaan <3 <3 Hän on niiiin ylpeä uudesta saavutetusta iästään. Serkkupoika täytti viisi jo kolmisen viikkoa sitten ja nyt oli meidän pikkumiehen vuoro :) Juhlat on vasta lauantaina, mutta hyvin poika ymmärtää, että nyt oli se oikea päivä ja lauantaina tulee sitten vieraita.

Viisi vuotta sitten olin yksin. Siskoni oli mukanani sairaalassa, kun pikkuprinssini syntyi. Minulle tehtiin suunniteltu keisarileikkaus pojan perätilan vuoksi. Olin niin odottanut tuota pientä ihmettä saapuvaksi. Halusin hänestä seuraa :) Muistan miten istuin eteisen lattialla vauva sylissäni sinä päivänä, kun siskoni vei meidän kotiimme. Olin niin onnellinen :) Vauvan tulo ei koskaan tuntunut pelottavalta, enkä koskaan miettinyt, että miten pärjäisin pienen kanssa yksin. Yksinäisiä hetkiä oli paljon ja varsinkin jonkin merkkipaalun kohdalla itkin sitä, kun ei ollut ketään kenelle kertoa. Äitiyspakkauksen saapuminen oli ehkä pahin. SIsaruksillani oli siinä vaiheessa jo lapsia, joten oman vauvan syntyminen tuntui luonnolliselta. Ja tiesin kyllä miten vauvoja hoidetaan. Imetyksen vaikeus ja vauvan jatkuva uninen tuhina olivat suurimmat yllätykset :) En pystynyt nukkumaan hänen kanssaan samassa huoneessa. Eikä siitä imettämisestäkään mitään tullut. Vasta myöhemmin selvisi, että pojalla oli kireä kielijänne :(

Nyt minulla on ihana viisivuotias <3 Miten nopeasti aika meneekään. Matkan varrelle on mahtunut kaikenlaista ihanaa ja vähemmän ihanaa. Mutta tässä olemme tänään. Terveinä ja onnellisina <3 Onnea rakas <3