Iltasanomissa pisti silmään seuraava artikkeli vanhempien yksinäisyydestä:

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288630786836.html

Tämä on minulle aika ajankohtainen asia, koska tunne usein olevani yksinäinen. Olen kahden pienen lapsen kanssa kotona, mies lähtee aamulla töihin puoli yhdeksän / yhdeksän aikaan ja tulee kotiin illalla suunnilleen seitsemän aikoihin. Olen kovasti miettinyt sitä miksi mies lähtee töihin vasta tuohon aikaan (itse olen tyyppiä töissä-mahdollisimman-aikaisin-ja-mahdollisimman-aikaisin-sieltä-pois) ja tulee kotiin niin myöhään. Siitä on meillä juteltukin paljon, mutta en saa häntä ymmärtämään omaa pointtiani. Usein hänellä on kyllä kello herättämässä seitsemältä, mutta ei se nouseminen siihen aikaan onnistu millään. Silloin, kun kävin itsekin vielä töissä, heräsin 05:40 ja pakotin miehen ylös kuudelta.. Olimme kotona joka päivä neljältä.

On todella inhottavaa olla iiiiihan koko päivä yksin lasten kanssa. Neljän aikaan alan yleensä jo odottaa, että pian hän tulee. Saatan vaeltaa vauva sylissä ikkunoilla ja odottaa, että tutut autonvalot ilmestyisivät näköpiiriin. Ei sillä, että odottaisin vauvalle toista syliä, että pääsisin itse tekemään jotain muuta vaan olen ihan oikeasti yksinäinen. Toki olisi mukavaa, ettei tarvitsisi joka asiaa keskeyttää vauvan itkuun. Olisi joku muukin, joka olisi vastuussa. Kun mies kotiutuu, hän on yleensä niin väsynyt, ettei hän jaksa muuta kuin olla sohvalla. Pojan leikkiseuratoiveisiin kuuluu yleensä vastaus "emmä jaksa". Se tuntuu todella pahalta. Pikkumies kuitenkin kyselee usein päivän mittaan, että koska isi tulee kotiin. Pari tuntia ehtii poika isiä nähdä ja sitten onkin nukkumaanmenoaika.

Tuon artikkelin mukaan isillä on töissä niin mielenkiintoista, että siihen kotirytmiin hidastaminen on vaikeaa. Minä tiedän kyllä tasan tarkkaan millaista siellä töissä on ja tähän voisi sanoa, että paskat.. Itse olen kulkenut töissä, valvonut öisin lapsen kanssa, hoitanut häntä illat ja hoitanut vielä kodinkin itse. Jos se nyt on miehelle niin valtavan vaikeaa tulla töiden jälkeen kotiin ja olla osallisena perheen elämässä, niin miksi se perhe on pitänyt hankkia?

Eikä äiti mitään lomaa saa.. Jos isi ei jaksa, niin isi ei jaksa ja sitten vastuu jää äidille. Mutta ei ole sellaista vaihtoehtoa, että äiti ei jaksaisi. Päivät menee pyykätessä, ruokaa laittaessa, ulkoillessa, nukuttaessa, imettäessä, syöttäessä, leikkiessä, siivotessa, taloa lämmittäessä, kaupassa käydessä, vaippoja vaihdellessa yms yms.. Ja jos se on isille liian "hidasta" niin jääkööt töihin..