Kahden vuoden lapsettomuuden jälkeen tein tasan vuosi sitten positiivisen raskaustestin. Siis sekundäärisen lapsettomuuden.. meillä on juossut nurkissa pieni ihminen jo viisi vuotta. Toista jouduimme "tekemään" pitkän kaavan kautta.

Tässä on pätkä runosta, joka on koskettanut aika kovasti..

"Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan."

Tuon kahden vuoden aikana mietin usein, että onkohan minulla oma perhonen. Nyt saan suukotella ja halia tuota pientä perhosta niin paljon kuin jaksan. En tiedä voiko ihmiselo enää onnellisemmaksi mennä.

Valitettavasti jokainen, joka on lapsia saanut, tietää, ettei se elo kuitenkaan aina niin ruusuista ole. Väsy on.

Vauvamme on nyt vajaa 4kk ikäinen ja isoveljensä täyttää ihan pian viisi vuotta. Esikoinen on kotona minun ja vauvan kanssa.