Ei, ikinä en enää taloa rakentaisi vaikka nykyinen palaisi poroksi, eikä maan päältä löytyisi yhtä ainutta valmista taloa. Asuisin sitten ennemmin vaikka teltassa. Ei sillä, enhän minä tätä taloa rakentanut. Olihan meillä tässä timpureita lopuksi jopa kolme, oli sähkäriä, muuraria, putkimiehiäkin useampi.. Oli vaikka ja ketä auttamassa. Itse olin suurimmaksi osaksi talonrakennuksen alkutaipaleella kotona pitämässä huolta pojastamme. Sitten järjestin häät ja piakkoin pidin huolta vatsastanikin, jossa myllersi ihan uusi elämä. Koko ajan tuli kaikenlaista päätettävää tasaisen tappavaan tahtiin. Siitä en pitänyt ollenkaan. Minä olen sellaista tyyppiä nainen, jolle on ihan sama, että minkä värinen lattia pesuhuoneeseen tulee, kunhan se kestää, ei homehdu, eikä maksa liikaa.

Yksi rakennusajan pysyvistä asioista oli se fakta, että mies ei ollut kotona. Koskaan. Hän kuskasi tavaraa timpureille ja oli juoksupoikana joka suuntaan. Jollain konstilla raukka sai työpaikkansakin pidettyä. Mies oli aivan piipussa, mutta tietysti innoissaan. Toteuttihan hän pitkäaikaista haavettaan. Hän teki perheelleen kotia. Minä yritin pitää huolta siitä, että talon valmistuttua olisi sitten se perhe, jonka kanssa sinne muuttaakin :D Sanoinkin joskus, että oli hyvä rakentaa talo juuri tuossa vaiheessa. Meillä oli seurustelua takana vasta n. neljän vuoden verran ja häätkin siinä samassa sotkussa. Elimme eräänlaista kuherruskuukautta, jolloin ollaan ystävällisiä toisilleen ja halutaan pitää huolta rakkaan mielenterveydestä. Kymmenen vuoden kuluttua tilanne olisi saletisti eri..

Keittiösuunnittelu oli varmaankin pahinta kaikesta. Minkä väriset kaapit, millaiset vetimet, kuinka isoa, montako, mitä.. Voi luoja, ettei olisi voinut enää vähempää kiinnostaa. Onneksi oli mies, jota kiinnosti ja joka osasi tehdä hyviä valintoja :)

Ennen muuttoa, viimeisimmilläni raskaana, kuorin, hioin ja maalasin kattolankut, maalasin pojan huoneen seinät ja katon, maalasin eteisen seinät ja katon, maalasin tuvan puolen paneelit, tein kaiken minkä suinkin jaksoin. Muutto tapahtui n. viikkoa ennen pojan syntymää. Siinä vaiheessa pesuhuoneen kaapit olivat vielä muoveissa tuvan puolella. Yhtään listaa ei ollut missään ja sähkömieskin tuli tekemään töitään, kun imetin vauvaa sohvalla.

Nyt, yli kaksi vuotta myöhemmin, on sentään saatu pesuhuoneen kaapit paikoilleen ja olen jopa saanut joitain listoja laitettua, mutta aika hiljaista on ollut. Päädyimme saamaan hyvin allergisen vauvan, joka on tehnyt vanhempiensa yöunille ja jaksamiselle luultavasti jo pysyviä vaurioita. Lattialankut on kiristämättä, nurkkalaudat laittamatta, sauna rakentamatta.. Ei siinä mitään jos se olisi itselle ok, mutta minä taas olen tyyppiä, joka ei kestä keskeneräisyyttä ympärillään <3 Välillä on aikoja, joilloin kaikki tuo häiritsee vähemmän, mutta suurimmaksi osaksi keskeneräisyys aiheuttaa melkoista tuskaa. Mies on ollut vuoden aikana yli 100 päivää työreissussa, joten melkoinen soppa tässä on tullut keitettyä :D

Kaippa se riittää, että voi sitten eläkepäiviään juhlistaa vastavalmistuneessa saunassa :D

Että onnea vain kaikille rakentajille, jotka valitsevat kodikseen jotain muuta kuin sen avaimet-kunnolla-käteen-vaihtoehdon :D