Oi oi oi millaisia aikoja täällä on elelty. Nyt viimein, kun vauva on täyttänyt 9 kuukautta, olen saanut nukkua yhden neljän tunnin pätkän! Uuuuu... Pienestä sitä ollaan iloisia, kun mielenterveys roikkuu hiuskarvan varassa :)

Pojan maitoallergia siis todettiin.. todettiin heti perään myös soija-allergia.. vihdoin viimein saimme uuden Kela-kortin ja imetyksen lopetin itse asiassa jo ennen sitä kantaen huimia summia apteekkiin :O Onneksi palaavat takautuvasti mamman luokse ;)

Imetyksen lopettaminen.. Miksi? Olin niiiiiin väsynyt.. Maidoton, munaton, gluteeniton ruokavalio.. Jatkuva stressi siitä, että syön jotain väärää. Kestin sitä ihan ok, mutta oikeastaan veljenvaimon puheet saivat minut luovuttamaan. Hän teki siitä hyväksyttävää ja sai minut ymmärtämään, että en ole itsekäs jos lopetan vaan ajattelen omaa ja perheeni hyvinvointia jaksamalla itse paremmin. Yöt olivat tuolloin aivan mahdottomia. Heräsin aamuisin molemmat tissit paljaina pojan roikkuessa jommallakummalla. Hän roikkui minussa kiinni koko ajan. Imettämisestä tuli vastenmielistä. Tunsin itseni lehmäksi, jolla ei ole mitään muuta sisältöä elämässään kuin kulkea tissit pitkällä yötä päivää. Siksi.

Miten? Kertaheitolla luukut kiinni. En siis tiennyt viimeisen imetyksen aikana, että se jäisi viimeiseksi. Korviketta minulla toki oli valmiina, mutta lopettaminen ei ollut suunniteltu. Huomasin vain, että ilta meni helposti ilman rintaa ja ajattelin, että jos selviän yöstä imettämättä, niin sitten saa olla siinä. En vain antanut rintaa vaan tarjosin tuttia, tuttia, tuttia, tuttia.. Ja niin siinä kävi, että sekin yö kääntyi lopulta aamuun ja rintani olivat aivan järkyttävän kipeät. Painelin samantien aamulla suihkuun lypsämään ja kyllä siinä muutaman päivän aikana tuli pumppuunkin enemmän tavaraa kuin koskaan ennen. Vaikka lypsinkin vain sen verran, että sain elämänhaluni takaisin. Viikon verran siinä meni ja sitten noista E-kupin herkuista olikin jäljellä enää vain roiskeläpät. Aviomiestä käy sääliksi, mutta muuten olo on aivan ihana <3 :)

Mitäs sitten? Saan syödä mitä haluan! Ihme kyllä, en ole lihonut yhtään :D Pullo alkoi kelvata pojalle ihan parin päivän kuluttua ja tutti kelpaa oikein hyvin. Kyllä hän selvästi vielä muistaa mitä sieltä äidin paidan alta löytyikään, mutta ei hän mitään raivareita ole saanut missään vaiheessa. Nukahtaminenkin sujuu ihan hyvin ilman tissiä. Joko pullolle tai sitten kiemurrellen äidin sylissä <3 Yösyötöt loppuivat muutenkin kertaheitolla. Muutaman kerran olen tarjonnut pulloa itkupotkuraivarin aikana, mutta ei se ole edes kelvannut. Hampaita pojalle on tullut melko nopeaan tahtiin kokonaiset kuusi, joten niitä meillä on öisin itketty :/

Kun kuudes hammas tuli läpi viime viikon perjantaina, poika heräsikin päikkäreiltä kipeänä... Ehdin jo iloita siitä, että ehkä meillä aletaan nyt nukkua, mutta mitä vielä.. Nyt on valvottu flunssan takia. Ja annas olla, kun pikkuinen alkoi vähän parantua, alkoi isompi oksentaa. Jei. No, viime yö oli sitten ensimmäinen hyvä :) Poika heräsi vain kolme kertaa yön aikana :D :D Ehkä tästä elämästä selvitään hengissä :) Uusia ongelmia odotellessa siis :)

No, oikeastaan ne alkoivatkin jo.. Kun hammas tuli läpi, niin tuntui kuin pojalla olisi näkö parantunut :D Hän lähti konttimaan ja kiipeilemään oikeastaan kertaheitolla. Nyt ollaankin niin sanotusti nesteessä koko sakki :D

Esikoinen oppi ajamaan ilman apupyöriä pari päivää sitten <3 Se on ollut hänelle todella vaikea paikka ja treenattu on oikeastaan väkisin. Kyllä hän innostui, kun huomasi osaavansa ajaa, mutta edelleen hän on todella arka ja pelkää kaatumista. Pitää vain yrittää maanitella jollain konstilla, että syksyllä homma sujuisi jo mallikkaasti. Onneksi meillä on tuo lastenkuljetuskärry, joten päästään koko porukalla pyöräilemään.

Isukki jäikin kuuden viikon isyyslomalle. Ihanaa, kun ilmat ovat mitä ovat niin saadaan nautiskella :) Ensi viikolla on siskonpojan ristiäiset (meistä tulee kummit <3 <3 <3) , sitten lähdetään vähäsen reissuun ja kun sieltä tullaan, onkin pojan eskariin tutustuminen <3 Hulinainen kesä täynnä onnellisuutta <3