Sauvasekoittimeni hajosi. Tai siis varsinaisesti tuo ihanainen kapistus ei ollut minun, vaan se tuli talouteen mieheni mukana. Mutta minä sitä käytin. Paljon. Ja se meni rikki :(

En jäänyt negatiivisena asiaa murehtimaan vaan otin tämän talouttamme kohdanneen murheen mahdollisuutena uudistaa toimintatapojani. Halusin blenderin alias tehosekoittimen! Enää ei tarvitsisi laskea vauvaa lattialle vinkumaan soseutuksen ajaksi vaan voisimme yhdessä tiirailla miten kone hoitaa homman.

Eräänä kauniina päivänä tasan viikko sitten isi tuli kotiin blenderin kanssa <3

Johan tuli perunoista ja porkkanoista siloista mössöä pienellä vaivalla. Ihana kapistus <3

Sitten se tuli. Se haju. Haisee palaneelta.. Apua. Nostin kulhon pois jalustalta.. SAVUA! F**K!

Palautin blenderin kauppaan perjantaina. Ystävänpäivän kunniaksi päätin uskoa ja luottaa siihen, ettei vika ollut merkissä eikä mallissa vaan minua nyt oli vain kohdannut pieni epäonni. Otin hyllystä samanlaisen koneen kainaloon ja ajelin kotiin. Ai että miten ihanaa :) Nyt saan taas siloista sosetta vaivatta.

Kolmannella käyttökerralla se tapahtui. Kesken kasvissosekeiton teon. Tzip vaan ja soseutus lakkasi. Ei tehnyt tuo kone enää sosetta. Koskaan. Voi p***ele!

Ei muuta kuin maanantaina takaisin kauppaan. Otin oikein äidin omaa aikaa ja lähdin sinne yksin. Palautin koneen ja sanoin ottavani tällä kertaa eri merkkisen vimpaimen. Kävelin hyllyn ääreen ja kas vain.. EI YHTÄ AINUTTA BLENDERIÄ KOKO PUTIIKISSA! Ne oli jollain kumman konstilla myyty yhtäkkiä kaikki vaikka muutamaa päivää aiemmin niitä oli vielä kolmea eri merkkiä tarjolla.

Eipä siinä auttanut kuin ottaa sauvasekoitin, koska sitä sosetta nyt vain on pakko saada aikaiseksi joka päivä, kun perheessä on vauva. Enkä asu niin hulppeassa kunnassa, jossa noita blenderikauppoja kasvaisi ihan joka nurkan takana. Eipä niitä nurkkiakaan montaa ole. Sauvan kanssa kotiin siis.

Eilen sitten kaivoin sauvasekoittimen laatikosta ja aloin höyhentää päärynää ja luumua. Kymmenen minuutin jälkeen käteni oli väsynyt, otsallani kimalteli hikipisaroita, eikä mieli ollut mitenkään kovin aurinkoinen. Sose ei ollut vielä lähellekään sosetta vaan päärynää ja luumua oli edelleen nähtävissä sellaisina kölleinä, että jos tunkisin niitä puolivuotiaan vauvamme suuhun, niin ensiapu olisi sitten seuraava osoite.

Että sellainen värkki.

Tänä aamuna kulhossa oli taas sitä päärynää ja luumua. Jotenkin olin miettinyt asian niin, että ehkä sauvasekoitin oli vielä eilen jotenkin shokissa uuden omistajan luokse muuttamisen vuoksi ja nyt se olisi sitten ehtinyt kerätä voimia ja rauhoittua.

Ilmaa keuhkoihin.. uloshengitys.. olkapäät taakse.. sauvasekoitin päälle.. kyllä tämä tästä.. hyvä tulee.. okei, huonolta näyttää.. ei tämä nyt oikein onnistu.. miksei tämä tee mitään??

10 minuutin kuluttua sai isäntä todistaa miten kauas pihalle sauvasekoitin lentää, kun sen nakkaa ulko-ovelta tarpeeksi vihaisena. Kauas.

Vissiin blenderikaupoille tänään?