Kävimme siis viime viikolla vauvan kanssa lääkärillä ja saimme lähetteen sairaalaan tutkimuksiin. Lääkäri piti aika varmana tuota maitoallergiaa kaiken kertomani perusteella.

Otettiin samalla mittoja. Poika tulee maanantaina 6kk ja hänellä oli jo tällä viikolla painoa 9,6kg ja pituutta 70cm :D Jösses mikä lihapala :D

Meillä oli torstaina karkkipäivä ja menin sitten vahingossa syömään Omar-karkin. Väsynyt äiti suhtautuu moiseen tilanteeseen luonnollisesti pillahtamalla itkuun :) Eikä se nyt niin ylireagoitu suhtautuminen edes ollut. Meillä meni nimittäin koko eilinen päivä sellaisen vinkumisen merkeissä, etten oikein tiennyt mihin loikkaisin. Onneksi näyttäisi siltä, ettei tuolla tavalla epäsuorasti saatu maito (ja noin pieni määrä) vaikuta mitenkään kamalan kauaa. Yö meni tällä kertaa huomattavasti paremmin. Eilisten googlettelujen jälkeen ajattelin vielä ottaa tassuttelun osaksi öitämme. Se tuntuu jotenkin "oikealta". Vauva kun tuntuu välillä heräävän vain tottumuksesta.

Laitoin vauvan illalla yhdeltätoista nukkumaan. Puolen tunnin kuluttua hän jo itki. Menin hänen huoneeseensa ja siellä oli kaveri pää tomerasti pystyssä. Laskin käden hänen selälleen. Itku alkoi yltyä, joten aloin silittelemään selkää ja peppua. Itku yltyi edelleen, joten otin vauvan syliin, laitoin tutin suuhun ja painoin hänet tiukasti rintaani vasten silitellen samalla selkää. Siihen hän rauhoittui todella nopeasti. Ennen nukahtamistaan, nostin hänet takaisin omaan sänkyynsä ja laskin käden hänen selkänsä päälle. Vauva "rapsutti" lakanaa pienillä sormillaan ja hengitys alkoi olla todella tasaista. Nostin käden pois ja poistuin huoneesta selvästi ennen kuin hän kunnolla nukahti. Sinne jäi. N. tunnin kuluttua hän vinkui taas. Ehdin oven taakse asti kunnes tajusin, ettei itku olekaan kovin vaativaa. Odottelin siinä hetken ja sinnehän poika rauhoittui ihan itsekseen. Menin nukkumaan ja seuraavan kerran heräsinkin vasta puoli kolmelta syöttämään vauvaa. Itku oli selvästi jo nälkäistä sorttia. Nostin hänet rinnalta sänkyyn taas ennen kuin hän ehti nukahtaa ja laskin käden hetkeksi selän päälle. Seuraava herätys tuli puoli viideltä. Se hoitui samalla kaavalla kuin edellinenkin ja sitten kuuden jälkeen otin vauvan sänkyymme viereeni. Tämä oli TODELLA hyvä yö meidän mittapuullamme.

Jos nyt todella saisin vähennettyä noita yösyöttöjä, vaikka sitten tuon tassuttelun ja tutin avulla, niin voisi tuo mieskin osallistua hieman öihimme. Paitsi että en tiedä onko sille enää tarvetta jos yöt alkaisivat sujua edes tähän malliin. Näillä yöunilla juoksen vaikka maratonin :D

Esikoinen lähti eilen bioisänsä luo ja sieltähän tuli pianpian kuva, jossa poika piteli hammasta kädessään ja hymyili leveästi paljastaen kohdan, jossa tuo hammas oli vielä kotoa lähtiessä :) Nyt se kauan odotettu hetki koitti! :) Soitin pojalle samantien ja onnittelin kovasti :) Voi että miten ylpeä hän olikaan <3 <3 Ihanaa nähdä sunnuntaina miltä meidän harvahammas näyttää <3

Hyvää viikonloppua jokahittelle! ;)