Viime yönä tuntui kuin vauva olisi mennyt rikki. Voi sitä huutoa ja tuskaa! Pieni veti selkäänsä kaarelle ja karjui niin sydäntäsärkevästi, etten osannut muuta kuin pitää lähellä ja pyydellä anteeksi :(

Ja syy siihen, että minä joudun pyytelemään anteeksi, on mannapuuro. Okei, tyhmää syyttää aivotonta luontokappaletta. Minun tyhmyytenihän tässä syyllinen on. Olen pohjalainen, joka osaa katsoa tarvittaessa peiliin :) Harvemmin tosin, mutta edes joskus.

Kaikki sai alkunsa eilen aamupalalla. Kellon mielestä ei ollut aamupala, mutta esikoisen mielestä kyllä. Lämmitin hänelle eilistä mannapuuroa.

Minuutti lämmitysajaksi.. 45 sekuntia mennyt.. puuro pois mikrosta.. lusikka käteen.. pieni sekoitus.. lusikka suuhun.. pieni määrä puuroa suuhun.. lämmintä on.. puuroa virtaa ruokatorvessa alaspäin.. hetkonen.. apua.. EIIII!

Tein sen siis taas.

Ilta meni hyvin. Nukkumaanmeno meni hyvin. Ensimmäinen tunti meni hyvin. Sitten se alkoi :(

Otin vauvan suosista jo kahden aikaan viereen nukkumaan. En olisi millään jaksanut sitä eestaas ramppaamista.

No, jos jotain positiivista, niin maitoallergia on ainakin varma.

Onneksi päivä on mennyt taas hyvin. Toivottavasti ensi yö olisi edes vähäsen helpompi taas. Katselin kalenterista, että viime maitokämmin jälkeen valvottiin kaksi yötä. Toivon toivon toivon, ettei tällä kertaa käy niin. On niin krapulainen olo, että hyi olkoon.

Opinkohan koskaan?

Tänään kävimme verikokeissa maitoaltistusta varten. Onneksi meidät otti vastaan ihana hoitaja, joka sai näytteen otettua todella helpon tuntuisesti vaikka potilas oli aika pikkuinen. Kiitos hänelle <3