Facebookissa keskusteltiin jäähystä. En ole edes tajunnut, että jotkut pitävät sitä suurena mörkönä, joka aiheuttaa lapselle ties minkälaisia tunnevammoja ja vaikka mitä.

No, mainittakoon heti alkuun, että uskon niitä tunnevammoja tulevan helpommin monesta muusta arjessa tapahtuvasta asiasta.. esim. isi juo viikonloppuisin, äiti huutaa, äiti moittii lasta mummolle lapsen kuullen, vanhemmat eivät kehu lasta ollenkaan, lapsi ei pääse ulos, lapsi ei saa olla sellainen kuin on jne.

Uskon siis, että jäähy on murheista pienin. Ja miten niitä jäähyn seuraamuksia edes mitattaisiin tai tutkittaisiin? Mistä tiedetään mikä ongelma on seurausta juuri jäähystä? Jäähyjä kun voi antaa väärällä tavalla tai väärästä asiasta.

Yritinkin tuolla naamakirjan naamattomassa ympäristössä kertoa miten minun mielestäni jäähyjä tulisi antaa. Yksi sanoi istuvansa lapsen vieressä juttelemassa koko jäähyn ajan. Ja jäähyn pituuskin riippui vähän kaikesta. Toinen sanoi koko jäähyn olevan lapsen hylkäämistä.

Minä olen hoitanut jäähyt supernannyn tyyliin. Lapsi istuu jäähyllä melkeinpä keskellä kotia, eli häntä ei siis tungeta mihinkään komeroon tai huoneeseensa lukkojen taakse. Kyse ei siis ole hylkäämisestä. Lapsi saa ennen jäähyä valita haluaako hän sinne vai ei.. häntä siis varoitetaan.. "jos et nyt lopeta, niin joudut jäähylle". Hänellä on siis mahdollisuus lopettaa huono käytöksensä ja välttää jäähy.

Jäähy ei saa olla rangaistus tunteista. Jäähyn kanssa rinnakkain pitää osata opettaa lapsi käsittelemään negatiivisia tunteita. Me olemme esimerkiksi esikoisen kanssa suoraan jutelleet siitä mitä voisi tehdä kun oikein ottaa päähän. Pieneltä ihmiseltä tulee ihan hyviä ideoita :) Voi vaikka mennä repimään heinää maasta. Silloin ei siis ärjytä, vinguta, itketä, lyödä tai huudeta. Olen alusta asti kertonut esikoiselleni, että "nyt sinua suututtaa.. olet todella vihainen". Sitten annetaan lapsen itse käsitellä se suuttumus loppuun, eikä viedä huomiota jonnekin muualle. Sama muiden tunteiden kanssa. Ne pitää oppia käsittelemään loppuun asti.

Jäähyn kanssa rinnakkain pitää tehdä paljon muutakin. Lapsen kasvattaminen kun ei saisi olla pelkkää kurinpitoa :) Lapsen pitää saada huomiota, kahdenkeskistä aikaa, kehuja, hellyyttä ja tarpeeksi haasteita. Meillä halitellaan päivittäin ja esimerkiksi joka aamu, kun esikoinen köpöttelee huoneestaan alakertaan, otan hänet vastaan iloisella mielellä ja syli avoinna isoon haliin :)

Haasteita olen huono antamaan, enkä tykkää istua lattialla osallistumassa lasten leikkeihin. Mieluummin keksin jotain muuta yhteistä puuhaa ja annan lasten sitten leikkiä rauhassa omia leikkejään. Käymme päivittäin ulkona, puuhastellaan kotitöitä yhdessä, piirretään, luetaan, käydään leikkikentällä, kävelyllä, retkellä.. Mitä milloinkin. Haasteet tulevat meillä pienissä arjen askareissa. Esimerkiksi nyt, kun koiralla on juoksu, eikä sen voi antaa juoksennella yksinään pitkin tonttia, poika käy kävelyttämässä sitä aina välillä :)

Esikoinen on istunut jäähyllä tasan kerran n. vuoden aikana. Hänellä oli kyllä sekin aika, kun siellä jäähyllä istuttiin useammin. Nykyään pelkkä varoitus riittää. Facebookissa sain kuulla, että ehkä lapseni on jo "valmiiksi kiltti". Whaat? Onhan hän kiltti, mutta onko se sitten geeneissä vai kasvatuksessa? Poika taisi olla 8kk ikäinen, kun ensimmäisen kerran kielsin häntä kunnolla olemasta lyömättä minua. Hänelle on tehty alusta asti selväksi, että mikä on oikein ja mikä väärin ja mitä häneltä kulloinkin odotetaan. Sitten jos tuo kuopus on aivan päätön, niin vedän sanat takaisin siitä, että lapsi voisi olla valmiiksi kiltti :D

Minua vain niin ärsyttää sellaiset vanhemmat, jotka valittavat lapsensa käytöstä ja sitten itse näen sivusta seuraten, että missä menee pieleen. Lapsi esimerkiksi vinkuu jotain äitinsä vieressä ja äiti kieltää. No, vinkuminen yltyy ja äiti voivottelee kovaan ääneen, että "katso nyt millaista tämä on!".. Äiti kieltää toisenkin kerran ja vinkuminen yltyy taas. Äiti kieltää vielä kolmannenkin kerran ja kun vinkuminen on jotain aivan järkyttävää, äiti kysyy: "no, tämänkö sinä halusit? Ota sitten."

......

Missä menee vikaan? Johdonmukaisuus... johdonmukaisuus.

Olen aina puhunut seinäteoriasta.

Jos seinään nojatessasi se antaisikin yhtäkkiä vähän periksi....? Etkö kokeilisikin aika usein sen jälkeen, että antaisikohan se vielä periksi? Mitä jos saisin siirrettyä sen kokonaan uuteen paikkaan?

Säännöt ovat niitä seiniä. Jos ne joskus antavat periksi, niin lapsi kokeilee ihan varmasti vielä pitkään josko se sääntö muuttuisikin ihan toiseksi tai häviäisi kokonaan.

Nih :)