Olisiko se sittenkin vain.. hmmm... temperamenttia..? Meinaan siis nuo aikaisemmat pari huonoa yötä vauvan kanssa. Olen jo jonkun aikaa yrittänyt vähentää yösyöttöjä. Olen tarjonnut tuttia, pitänyt kättä selän päällä, silitellyt, pitänyt kasvoja lähellä.. tehnyt siis vaikka mitä ennen kuin olen sitten tarjonnut rintaa. Pari syöttöä on riittänyt. Pari yötä sitten tapahtui kuitenkin jotain. Vauva heräili jatkuvasti. Itku ei selvästikään ollut sellaista kipuitkua niin kuin silloin "maitoaikoina". Se oli sellaista.. hmm.. pahaa oloa, vaativaa.. Olin kyllä eilen jo aivan varma, että vauvalla on kaiken muun lisäksi myös vilja-allergia.

Viime yönä tutti kelpasi aina vain huonommin. Enää ei kelvannut käden selän päällä pitäminen ollenkaan vaan rauhoittamisen sijaan se näytti enemmänkin ärsyttävän. Tutti oli aivan vihoviimeinen lohduttava asia. Vauva riuhtoi päätä puolelta toiselle ja selvästi väisteli kaikkea, jonka oli tarkoitus lohduttaa. Nostin vauvan sitten syliin, laitoin tutin suuhun ja pidin vauvaa tiukassa paketissa. Tiesin tämän auttavan joka kerta, siihen hän nukahtaa aina. Mutta mitä vielä! Vauva hermostui kuin olisin tukkinut tikkuja kynsien alle! Aivan kuin tutissa olisi ollut kynsilakkaa tai jotain :) Kirjaimellisesti nakkasin tutin menemään ja annoin vauvalle rinnan suuhun. Siihenhän tuo rauhoittui välittömästi.

Sen jälkeen hän nukkui pari tuntia ja sitten tehtiin sama juttu uudestaan. Sitten kun annoin jo suosista rintaa heti itkun alettua enkä yrittänytkään mitään muita konsteja, niin vauva selvästi rauhoittui ja nukkui pidemmän pätkän.

Osaan vain kuvitella mitä tuo pieni mieli ajattelee.. "Mitä ihmettä? Meinaako tuo ihanainen äidiksi kutsuttu maitopulloni VÄHENTÄÄ yösyömistäni? Eihän se käy ollenkaan! Minähän en periksi anna! Minä tarvitsen öisin MAITOA!".

Juu ja tämä maitopullohan antaa rintaa ihan suosista jos vauva sitä haluaa. Minä en mihinkään tahtojen taisteluihin jaksa tässä asiassa ryhtyä. Varsinkin jos seurauksena on pidemmät ja rauhallisemmat unipätkät ja se, että vauva nukkuu aamuun asti omassa sängyssään. Ei paha :)

Tulevat yöt sen näyttävät. Tuntuu vain siltä, että tuon jätkän kanssa öihin vaikuttaa AIVAN KAIKKI. Tässä ei ole mitään yhtä ainutta reseptiä, jolla yöt saadaan sujumaan, vaan resepti on hyvin monimutkainen, eikä se varmaan koskaan selviäkään. On nyt sentään onneksi se kipuitku saatu loppumaan.

Otsikossa olevat lainausmerkit tarkoittavat sitä, että temperamenttihan ei ole ONGELMA, vaan hyvä asia. Esikoinen on sen verran herkkä ja hänen vuokseen saa murehtia, että mahtavaa vain jos tämä nuori herra olisi vähän voimakastahtoisempi :)