Mikähän kaikki lasten yöunien pituuteen vaikuttaa? Tuntuu, että kaikki lapset nukkuvat eri tavoin, mutta saman perheen sisällä lapsilla on yleensä samansuuntaisia taipumuksia keskenään. Eräs ystäväni syöttää puolitoista vuotiaalle lapselleen soseita keskellä yötä, koska ei alunperin keksinyt muuta keinoa saada pikkuinen yöllä rauhoittumaan. Ja se tapahan sitten jatkuu.. Meillä esikoinen nukkui jo kahden kuukauden ikäisenä 8 tuntia yössä. Korvatulehdukset alkoivat n. 8kk ikäisenä ja silloin meni kaikki pipariksi. Nukahtamisesta ja nukkumisesta tuli vaikeaa vaikkei tulehdus päällä ollutkaan. Tulehdukset jatkuivat tosi pitkään, niitä oli yhteensä yli 20 kpl. Olisikohan ollut pari vuotta sitten, kun helpotti. Nyt pieni mies on viisivuotias ja nukkuminen on ihanaa :) Hän menee puoli kymmeneltä iltaisin nukkumaan ja esim. nyt hän nukkuu edelleen. On siis nukkunut jo pian 13 tuntia.

Vauvamme on ymmärtänyt yön ja päivän eron ihan heti. Se on minulle hyvin tärkeää, että lapsi ymmärtää sen nopeasti. En koskaan ole puhunut vauvalle yöllä mitään ja olen hoitanut häntä aina pimeässä. Vaippaa ei vaihdeta, eikä seurustella. Syödään vain ja nukutaan. Saman tein esikoisen kanssa ja koin sen tehokkaaksi. Vauvamme menee nukkumaan esikoisen jälkeen, n. klo 22-23. Yleensä hän herää (siis oikein heräämällä herää, eikä enää nukahda syöttöön) n. klo 7-9. Tämä aamu oli jostain syystä poikkeus. Menin normaaliin tapaani syöttämään vauvaa puoli kuudelta hänen huoneeseensa. Ihmettelin miksi hän ähisi ja puhisi rinnalla. Pian pimeässä alkoi kuulua jokellusta. Tuntui kuin elämäni olisi vilissyt silmissä. Yöt ovat menneet viime aikoina melko surkeasti, joten yön moinen katkeaminen ei todellakaan ollut tervetullut. Kakkahan sieltä sitten tuli ja jokellus sen kun jatkui. Kakka ei ole yleensä vaikuttanut unien jatkumiseen, mutta nyt vaikutti. No, ei muuta kuin vaipanvaihtoon ja aloittelemaan aamua.

Välikommentti.. ihanaa! Sataa lunta! <3

Olimme hetken hereillä ja kömmimme sitten isin viereen kokeilemaan nukkumista. Isi nousi puoli kahdeksan maissa, eikä meillekään uni tullut, joten nousimme ylös. Juuri äsken sain vasta vauvan nukkumaan uudestaan, mutta en viitsi itse enää kömpiä viereen, koska esikoinen herää kuitenkin ihan pian. Oli vain vähän vaikeuksia saada vauva nukahtamaan, koska hän ei nukahda enää tissille niin helposti, enkä voi uloskaan häntä viedä, koska esikoinen saattaisi herättyään säikähtää missä olen.

Kiikuttelin sitten kiikkustuolissa ja laitoin pikkuiselle tutin suuhun. Onneksi hän nukahti siihen ja jatkaa nyt uniaan sängyssämme. Sekin on todella harvinaista.. Yleensä hän itkee jo ennen kuin pääsen kävelemään keittiöön asti. Hän on nukkunut päivisin todella huonosti. Tissillä hän saattaa torkkua hetken ja herää sitten taas. Ihan hyväntuulisena kuitenkin onneksi.

Nyt kaikki on jotenkin muuttunut. Hän kaipaa selvästi enemmän unta ja jää nukkumaankin edes vähän helpommin.

Tarkoitukseni oli pohtia eri perheiden ilta- ja yörutiineja ja millaisia tuloksia niillä saadaan, mutta tämä meni nyt tälläiseksi. Ehkä sitä voisi jokainen itse miettiä, että miten itse luomat rutiinit vaikuttavat.. Mikä on syytä ja mikä seurausta.

Joku fiksu joskus sanoi, että "älä tee vauvan kanssa öisin koskaan mitään sellaista mitä et jaksa tehdä joka yö". Siksi en esim. ole koskaan nostanut esikoista ylös sängystään yöllä. Siis sen jälkeen, kun hän ei ole enää tarvinnut ruokaa öisin. Paitsi kipeänä :) Mutta kuitenkin :) Itkun tullessa olen vain silitellyt tai pitänyt kädestä. Mihinkään yökanniskeluihin en ole halunnut joutua. Minulla onkin käynyt tuuri, ettei ole ollut koliikkivauvaa tai muita selittämättömiä huutoitkuja öisin. Suunnitelmani on siis ollut toteutettavissa.

Maa alkaa olla valkoinen.. :) Toivottavasti muuallakin päin Suomea sataa lunta :)