Lapsiperheen vanhempien kahdenkeskinen aika. Tuo on terminä täyttä kultaa. Näin, kun ollaan reilut pari vuotta valvottu nuorimmaisen allergioiden tai ties minkä ihme kausien vuoksi, niin kahdenkeskinen aika on todellakin sillä kuuluisalla kortilla. Vaikka me olemme kyllä pariskuntana sellainen, joka pitää toisistaan huolen. Vaikka sitten välillä vain siksi, että tiedostamme erkaantumisen riskit. Olemme kuitenkin sellaista vanhanaikaista kristittyä kansaa, jolle avioliiton porteilla annetut valat merkitsevät jotain muuta kuin lähestyvää avioeroa. Mutta vaikka sitä hellyyttä riittää tavallisessa arjessakin, niin emme todellakaan jätä hyödyntämättä anopin jonkinlaisessa mielenhäiriössä antamaa lupausta kahdenkeskisestä yöstä :D

Aviomiehellä oli eilen syntymäpäivä. Viikkoa aiemmin varasin lähikaupungista hotellihuoneen ja luonnollisesti odotin sitä lähestulkoon yhtä paljon kuin nainen odottaa lähestyvää kampaajallakäyntiä. Tai en tiedä kuinka lujaa naiset yleensä odottavat kampaajalle pääsyä, mutta koska minulla alkaa olla viime kerrasta 2,5 vuotta, niin saattaisin sellaistakin vähäsen kaivata. No mutta kuitenkin, pääsimme hotelliin! Kahdestaan! Toki mies teki hotellissa pari tuntia töitä, enkä minä uskaltanut juurikaan liikkua yksinäni missään sattuneesta syystä, joten eihän se nyt iiiiihan putkeen mennyt.. Mutta sain kuitenkin sushia, sain shoppailla, pääsin elokuviin (sinne jo miehen kanssa :D) ja juotiin jopa yhdet alkoholipitoiset juomat alakerran baarissa! Siellä viimeistään huomasimme, ettei meistä saisi alkoholisteja vaikka vesi loppuisi.

Ja mikä tärkeintä (tämä on julkinen lausuntoni ;)), saimme NUKKUA! Nukuimme aamupalankin ohi! Minä, kaikkien hotelliaamupalojen kuningatar, nukuin aamupalan ohi, eikä se edes haitannut pisaraakaan. Sänkykin oli laatua toinen-kääntyy-ja-toinen-jää-minuutiksi-lillumaan-ylös-alas, mutta sekään ei haitannut. Mukavaahan se oli puolison läsnäolo tiedostaa nukkuessaankin :D

Kotiin palasi hyvin levännyt ja onnellinen pariskunta <3 Toki iloa hieman himmensi se, että postilaatikossa odotti talomme pääsuunnittelijan lasku, jota nyt on 2,5 vuotta "odotettukin" :D

Kiitos siis anoppi, kiitos hotelli, kiitos aviomies, kiitos lapset (joista nuorempi tietysti nukkui mummansa kanssa yhdellä itkulla 13 tuntia..).. Tämä tuli tarpeeseen ja toteutuu tästä eteenpäin useamminkin <3

Hyvää uutta vuotta jokahittelle! Säästäkää raketinpaukutteluenergianne johku muuhun :D