Ei riitä pelottelusta se, että autoni räikkä huusi kolmisen kertaa aamuvarhaisella, kun olin itselleni aamupalaa laittamassa. Kaikkien kauhuelokuvien mukaisesti menin heti avaamaan oven ja katsomaan, että näkyykö siellä ketään. En sentään huikannut, että "who's there?". Aika nopeasti heräsin todellisuuteen ja vedin oven perässäni kiinni. Päätin, että katson uudelleen valoisammalla :)

Voimme sillä välin jutella kaverisynttäreistä. Ja sehän on itsessään jo aikamoinen painajainen. Omatkin lapset tapaavat saada äidilleen päänsäryn aikaiseksi noin kerran päivässä pelkällä metelillä, joten ei sitä ihan hirveästi odota, että saisi talon täyteen kavereita. Eskariaikana kutsuimme seitsemän poikaa. Tein valtavan täytekakun, jonka kohtaloa jouduin ihmettelemään lopulta sosiaalisessa mediassa asti. Eivätkö lapset todellakaan syö kakkua enää? Meno oli melkoista, mutta pärjäsin mielestäni hyvin ja kun olin tilanteeseen asennoitunut, niin jopa nautin. Onhan ne pikkuiset niin ihania <3

Nyt on tilanne se, että olen kaverisynttäri-illan mitä luultavimmin yksin. Ja kavereiden lisäksi minulla on tuo 2-vuotias, joka mitä luultavimmin päätyy itkemään koko illan, kun ei pysy isompien mukana. Olin siis hyvin onnellinen, kun ekaluokkalaisemme ilmoitti kutsuvansa vain neljä parasta kaveriaan! Tarjottaviksi ajattelin laittaa vain karkkia ja muuta naposteltavaa. Viime vuodesta jotain oppineena aion jättää kakulla stressaamisen sukulaisjuhliin.

Sitten törmäsin paikallislehden "Kurmootamma"-palstalla tekstiin, jossa kurmootettiin kaikki vanhemmat, jotka sallivat lapsensa kutsua vain osan luokkakavereista synttäreilleen. Kyllähän minä sen pettymis-tekijän ymmärrän, mutta että kutsua nyt sitten KOKO LUOKKA? Parikymmentä lasta riehumassa? Ja paljon se olisi vaikka kutsuisi "vain" kaikki pojat. Tuleehan siinä synttäreille jo hintaakin ihan hyvin. Ja jos äidin pitää olla vielä yksin.. Ja on tosiaan niitä pienempiäkin sisaruksia.

Minä hoidan aina kutsumiset niin, ettei poika joudu asiasta huutelemaan koulussa. Laitan viestiä suoraan kavereiden äideille. Eikä näistä neljästä ole edes kuin kaksi pojan kanssa samalla luokalla. Ja olen sanonut pojalle, ettei puhuisi niistä synttäreistä koulussa mitään. Että siltä pahalta mieleltä vältyttäisiin. Ja kun pojalle tulee synttärikutsu niin sinne mennään. Tai jos ei millään pääse, niin ollaan annettu sitten lahja erikseen.

Se voi olla, että tuossa koulussa on asiat hoidettu jotenkin erityisen hyvin. Eipä poika ole monillakaan synttäreillä ollut, mutta ei hän ole asiasta kyllä mitään puhunutkaan.