Tee nyt tässä sitten omaa onneasi, kun hermot on kireällä kuin talvirenkaan pultti keväällä renkaanvaihdon aikaan, eikä mistään tunnu tulevan yhtään mitään. Tässä huushollissa faktahan on tällä hetkellä se, että hameväki on vastuussa joulun sekä ihanasti tähän joulunaikaan osuvien esikoisen synttäreiden järjestämisestä. Kaksilahkeinen yrittää sillä välin tehdä osuutensa tuolla bisnesmaailmassa ja mahdollistaa ylipäätään sen, että tämä hameväki saisi olla kotona hoitamassa omia lapsiaan.

Reilu kaksivuotias on jo sen verran kärryillä asioista, ettei häntä saa huijattua enää kaupoille tonttuhommiin äitin kanssa. Siinä vaiheessa, kun äiti-tonttu alkaa vilkuilemaan turhan keskittyneesti sitä hyllyn komeinta lelutraktoria, alkaa armoton viisoominen, huuto ja kitinä. "MUN! MÄ SE SAA! ANNA!" Tiedä sitten miten hyvin tuo vaippatyyppi osaa ynnätä yhteen kakkosen ja ykkösen siinä vaiheessa, kun samainen traktori ilmaantuisi joulupukin vesisateessa rehaamasta lahjasäkistä. En nyt kuitenkaan halua ottaa sitä riskiä. Verkkokaupat ovat siis olleet pelastukseni tänä vuonna. Luonnollisestihan ne tulevat sitten useassa eri laatikossa ja kun saman kaupan toinen paketti on takapenkillä, on toinen lajiteltuna edelleen logistiikkakeskuksessa. Lakoille on varmasti syynsä, mutta kyllä tuo tilanne kyyneleet silmiin toi. Onneksi on aikaa vielä.

Eikä sitä laatikkoakaan siinä takapenkillä ole mitenkään helppoa selittää. "Joo, äiti tilas taas pikkuhousuja..". Mitä lie lapsiraukat ajattelevat. Kuinka monet pikkuhousut sitä voi yksi nainen kuukaudessa tilata? Ja kuinka suurissa laatikoissa?

Synttäreitähän ei voi myöskään järjestää milloin sattuu. Ensin löytyy hyvä päivä, johon on kykenemätön saapumaan vain yksi kutsutuista. Loistavaa! Sitten huomaan, ettei lapsi itse ole silloin kotona. No, kaippa ne synttärit synttäreiltä tuntuu sunnuntai-iltanakin. Jossain vaiheessa oli jo ihan varteenotettava vaihtoehto olla järjestämättä koko juhlia. Tähän sitten pitäisi kehittää vielä kaverisynttäritkin.

Puhumattakaan sitten siitä joulusta... Missä? Kenen kanssa? Kuka kokkaa? Ja kaikki suunnitelmat, jotka itsevarmasti teen tässä vaiheessa, kariutuvat sitten, kun joulutunnelma valtaa pääni ja tajuan kuinka moni joutuu olemaan yksin. Joten vaikka joka vuosi vannon ja vannon, niin tänäkin jouluna luultavasti kokkaan puolelle suvulle ja ostan lahjoja kaikille vaikka se tarkoittaa sitä, että seuraavat kaksi kuukautta järsin lounasaikoihin kynsiäni.

Äiti on vähän väsynyt. Isi kotiutuu huomenna, joten saan laskea super-äiti-panssarini ja käpertyä lämpöiseen kainaloon hetkeksi itsekin <3 Halikaa toisianne <3