Edellisyö meni taas huonommin. Ja viime yö oli aivan kaoottinen. Olen aivan loppu sekä henkisesti että fyysisesti. Pitkän aikaa tuntui jo siltä, että se sellainen öinen kipuitku olisi kateissa, mutta viime yöksi se kyllä palasi melkeinpä pahempana kuin koskaan. En ymmärrä :( Olen itse syönyt kahden edellispäivän aikana pitkästä aikaa maksamakkaraa (maidotonta, tottakai), mutta eihän siinä ole mitään ihmeellistä ainesosaa? Ja vauvan eilisessä lounaassa oli mukana kesäkurpitsaa. Mutta minusta tuntuu, että tämä alkoi jo toissapäivänä. Kokeilen nyt olla syömättä maksamakkaraa tänään. En ymmärrä :( En ole koko maitoallergiastakaan varma enää ollenkaan, joten ihan hyvä, että pääsemme altistukseen. Jos siellä selviää, ettei maitoallergiaa olekaan, niin sitten olen kyllä ihan hukassa.

On niin raskasta, kun jokaista yötä pitää jännittää. Eikä koskaan voi olla varma mistään. Ikinä ei tiedä kuinka kauan vauva nukkuu. Ei voi olla varma edes siitä, että hän nukkuisi viisi minuuttia. Eilenillalla taisin käydä viisi kertaa vauvanhuoneessa ensimmäisen tunnin aikana. Alkuyöstä otin hänet jo viereen, kun kuvittelin, että hän nyt on vain päättänyt haluta siihen. Mutta ei se auttanut.. samaa tuskaa se oli aamuun asti.

Tänään on onneksi neuvola, niin pääsen edes juttelemaan jonkun kanssa asiasta.

Miten kauan tämä voi jatkua? Minulla loppuu äitiyslomakin jo toukokuussa. Olen toki alusta asti aikonut jäädä sen jälkeen hoitovapaalle, mutta kun tuota asiaa oikeasti miettii, että tässä pitäisi kolmen kuukauden päästä olla menossa takaisin töihin, niin appajee! Näillä yöunilla en jaksaisi millään!