Kävimme esikoisen kanssa vielä viime vuoden puolella 5v hammaslääkärissä. Lääkäri totesi vaivihkaa pojalla olevan ristipurennan ja laittavansa hänet jonoon oikojalle. Mitä luultavimmin hänelle joudutaan laittamaan kitalakeen raudat, jotka leventävät kitalakea ja lisäksi lääkäri puhui siitä muovi"klöntistä", jota pidetään öisin. Olen itse joutunut pitämään noita molempia, enkä voi sanoa, että olisin ollut asiasta mitenkään tohkeissani! Enkä todellakaan ole nytkään, kun kuulin, että pikkumies saa kulkea samaa tietä äitinsä kanssa :(

Kysyin omalta äidiltäni, että miten hän hoiti asian silloin aikoinaan.. Kysyin, että mikä hänelle annettiin selitykseksi koko homman tarpeesta.. Eli mitä siis tapahtuu jos noita rautoja ei laiteta. Vastaus oli kaikkitietävä "en tiedä.. en tullut kysyneeksi".

...

No sitten kysyin, että miten ihmeessä hän sai minut siihen tuoliin ja suostumaan moiseen. "Ei siitä tehty mitään numeroa.. ei kerrottu sulle koko asiasta. Se vaan sitten tapahtui." Just! No toihan kuulostaa loistavalta ratkaisulta! Kuvittelikohan äitini mahdollisesti, etten huomaa suussani olevan mitään ylimääräistä, kun nousen hammaslääkärin tuolista?!

Äidistäni ei siis toisin sanoen ollut mitään apua. Olisi ihana kuulla neuvoja sellaisilta, joiden lapsilla tuollaiset raudat on.. Miten ihmeessä niiden kanssa on pärjätty ja onhan... oi ONHAN ne edes vähäsen kehittyneet siitä mitä ne olivat 25 vuotta sitten..

Muistan ikuisesti sen miten se rautalanka upposi kitalakeen kadoten näkyvistä kokonaan.. :'( Äitinsi väänteli ja käänteli niitä ties millä pihdeillä, joita isän työkalujen seasta löysi, jotta selviäisin sen kötösteen kanssa edes seuraavaan aamuun ja saisimme varattua jälleen kerran ajan hammaslääkärille. Ja tuo tapahtui useammin kuin kerran :( Ja nyt.. vuosia vuosia myöhemmin joudun altistamaan oman pienen poikani samalle kamaluudelle :(

Tuskin siihen kuolee vaikkei niitä laitettaisikaan? Vai syyttäisikö poika minua aikuisena sitten siitä, ettei niitä laitettu.. Äiti oli herkkä idiootti..

Vanhemmuus on vaikeaa!