Onko mitään kauniimpaa kuin auringossa kylpevä pakkasen ja lumen maalaama maalaismaisema..? Tämä vuodenaika osoittautui ihan lempparikseni :) Huomaan kaipaavani ulos koko ajan. Enemmän kuin kesällä. Kesällä minua ottaa päähän se paine, jonka hieno kesäsää tuo tullessaan. Pitäisi koko ajan olla pirteä, tekemässä jotain, menossa jonnekin tai nauttia auringosta. Todellisuudessa kesä on pölyinen ja hikinen. Kyllähän minä siitä nautin, kun on lämmin, eikä tarvitse pukea niin paljoa. Saa astua sisätiloista ulos samoissa tamineissa. Saa upottaa varpaat nurmikkoon (okei, ensi kesäksi ei meillä ole vielä nurmikkoa) ja syödä jäätelöä. Mutta kyllä tämä keli vie voiton. Kunhan vain on tarpeeksi vaatetta päällä, niin ulkona on ihanaa. Kävin lauantaina (yksin!) kävelyllä ja pysähdyin keskelle tietä nauttimaan hiljaisuudesta, tähtitaivaasta, hengitykseni aiheuttamasta näystä ja kirpsakasta tunteesta nenällä ja poskilla. Kengätkin narisevat niin ihanasti ja kaikki tuntuu puhtaalta ja raikkaalta. Ihanaa :)

Eilen emme päässeet ulos ollenkaan, koska pakkasta oli vähän liikaa vauvalle, mutta tänään otimme sitten ilon irti ja pyörimme ympäri lähimetsää. En tiedä kuinka kauan nuo vauvanvaunut voivat moista menoa kestää :)

Vauva nukkui onneksi viime yönä paremmin. En vain tiedä kuinka kauan jaksan imettää häntä hänen omassa huoneessaan.. Se tuntuu tällä hetkellä niin ylivoimaiselta. Tuntuisi helpommalta ottaa hänet vain viereen nukkumaan. Mutta sitten olen ruppi jumissa koko yön :/ Kun vauva pääsee viereen, hän on rinnassa kiinni koko ajan ja liikkumiseni on siten melko mahdotonta. Ja koska isäntä kuorsaa, niin vauva havahtuu hereille vähän väliä. Toki kaikkeen tottuu ja tuokin saattaisi ruveta sujumaan, mutta haluanko todella opettaa vauvan nukkumaan sängyssämme varsinkin nyt, kun olen yli 5kk tehnyt töitä pitääkseni hänet omassa huoneessaan..?

Ehkä yritän vain jatkaa kuten tähänkin asti. Vauva ei tykkää nukkua enää vatsallaan.. ja jos laitan hänet selälleen, hän havahtuu hereille ennen kuin pääsen omaan sänkyyni. Ei hän edes itke vaan herää jokeltamaan. Kyljellään hän saattaa nukkua 10min, kääntyy selälleen ja herää jokeltamaan. Olen nyt laittanut hänet kyljelleen ja "sitonut" tiukkaan pakettiin peiton avulla, jotta ei saisi potkittua itseään hereille. Näin on mennyt nyt pari yötä. Saa nähdä kauanko toimii..

Koskahan mahtaa alkaa eskariin ilmoittautuminen? Tipahdan varmaan jaloiltani, kun sen aika tulee :D Ei ole montaa kuukautta jäljellä tätä löysäilyä ja laiskottelua. Syksyllä se sitten alkaa eikä ihan hetkeen lopukaan. Saa nähdä miten poika suhtautuu siihen, että eskariin mennään ihan joka päivä. Onneksi serkkupoikakin aloittaa eskarin niin voivat sitten jutella keskenään, eikä tarvitse yksinään miettiä :)