ScreenHunter_22%20Jan.%2024%2010.57-norm

 

Luovutan. Ei se nuku.

Olin koko eilisen päivän syömättä muuta viljaa kuin kauraa, eikä sillä mitään vaikutusta ollut. Yö alkoi puolen tunnin unipätkällä ja jatkui niin, että sain n. 10min välein nousta sängystä ylös. Jossain välissä muistan laittaneeni vauvan lattialle matolle, ottaneeni unipussin pois ja laittaneeni supon. Kuvittelin, että "no nyt saan ainakin nukkua". No ei se ihan niinkään mennyt. Otin sitten kaverin viereeni "nukkumaan". Toisin sanoen tuli varmistettua se, ettei minun lisäkseni saa aviomieskään nukkua :/ No olin ainakin sellaisessa koomassa koko yön, että ehkä selviän päivästä hengissä. Onneksi on viikonloppu ja mies on kotona. Isompi poikamme on taas joka-toinen-viikonloppu-reissullaan. Vaikka siitäkin pitäisi varmaan olla iloinen, tai siis edes helpottunut, että pääsen päikkäreille, mutta ei, en vain osaa ottaa sitä asiaa niin. Ikävä on jo. Pikkusiskoni sanoisi tähän, että "älä tee siitä asiasta vaikeampaa kuin se on", mutta eipä siitä oikein voikaan tehdä. Se on jo kyllin vaikeaa sellaisenaan.

Kaikesta huolimatta olo on ihan hyvä :) Väkisinkin minä vielä joskus nukun :)