Illalla ei taas kovin hyvältä vaikuttanut tuleva yö, mutta ei se sitten niin paha loppupeleissä ollutkaan. En nostanut vauvaa yön aikana kuin kerran sängystä ylös syöttääkseni hänet. Muuten hyssyttelin sitten sänkyyn. Silittelin selkää, pidin kasvojani hänen poskeaan vasten (okei, olin varmasti kohtuu huvittava näky), silittelin päätä, tarjosin tuttia. Ja kyllä, joka kerta hän lopulta rauhoittui. Tämä kyllä tarkoitti sitä, että mieskin joutui heräämään itkun vuoksi useammin ja pidemmiksi ajoiksi, mutta ei kuulemma haitannut. Tänä yönä itku ei selvästi ollut kipuitkua, joten siksi uskalsin näin toimia. Ja se auttoi, kun vauva nukahti omaan sänkyyn ja heräsikin sieltä. Ei tullut sitä hätää, että "nukahdin sänkyyn ja heräsin autotallista".

Alkuyö oli levottomampi. Syötin vauvan puoli kolmelta, sitten kävin puoli viideltä rauhoittelemassa ja seuraavan kerran heräsin, kun vauva itki puoli kahdeksalta! Joten sain nukkua todella hyvin!

Sain nukkua eilenillallakin pienet päikkärit. Siskoni vei esikoisen illaksi mukanaan ja vauva nukkui kahden tunnin päikkärit, joten pääsi äitikin lepäämään. Tässähän alkaa olla ihan ihmismäinen olo :D

En syönyt eilen maksamakkaraa, mutta en millään jaksa uskoa, että se olisi pahis. Tällä hetkellä epäilen banaania, koska sitä en eilen antanut vauvalle. En usko, että se olisi ainut allergian aiheuttaja, mutta ehkä yksi niistä..

Gotta go.. esikoinen roikkuu selässä ja vauva haluaisi unille :)